Runoa sanoin ja kuvin

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ja Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipiste järjestivät vuonna 2014 kirjoitus- ja valokuvauskilpailun, joiden molempien teemana oli runo. 

Kirjoituskilpailun sato oli runsas ja tuomariston tehtävä haastava. Kisassa palkittujen valintaan tuomaristo kuitenkin päätyi yksimielisesti. Raadin sanoin: ”Kiitettävää tuomariston mielestä oli itseilmaisun ilo runoissa. Monesti mietittiin omaa elämää runon muodossa.”

Kirjoituskilpailun voitti Veera Vartiainen runollaan anthem. Tätä runoa voi sekä lukea että katsoa, sillä runo on myös kuin kuva. Runon alku kuuluu näin:

joku oli jättänyt viemärinkannelle puukon,
kuin murha-aseen ja sen varsi oli punainen, punaista muovia
lupiineja kaikkialla, vaaleanpunainen auringonlasku ja ääriviivat pehmeitä, edessä istuva mies kuin francis baconin omakuva, lämmin rujo pehmeä, sinappinenkin ehkä
ilmassa tuoksui junan vessa, uudet linja-autot, mistä saa inspiroitua,…

Kirjoituskilpailun tulokset löydät tästä: Kirjoituskilpailu 2014, tulokset (pdf)
Lue koko voittajaruno sekä muut kisan parhaat runot: Kirjoituskilpailu 2014, parhaat runot (pdf)

Kuva kuin runo -teema tuotti valokuvauskilpailuun upeita otoksia eri puolilta Suomea. Kilpailun raati luonnehti kuvia seuraavasti: ”Tulokset kertovat, että valon kielessä on sanat niin arjen ilmiölle kuin omille tunteille. Kamerat runoilivat kiinnostavasti luonnossa, kesän tapahtumissa ja mielikuvan maailmassa. Visuaaliset runot löytävät valon poluilta vaikuttavan tyylilajikirjon.”

Valokuvauskilpailun voitti Ahti Kannisto utuisen hehkuvalla kuvallaan Auringon kultaama.

Valokuvauskisan tulokset löytyvät tästä: Valokuvauskilpailu 2014, tulokset (pdf)
Katso kisan parhaat kuvat albumista: Valokuvauskilpailu 2014, parhaat kuvat

Kilpailujen raadit onnittelevat voittajia ja kiittävät kaikkia osallistujia.
Vuoden 2015 kilpailujen teemat julkaistaan kesäyliopiston nettisivuilla keväällä 2015.

Lasten kesä!

Kesäyliopiston Kuusamon ja Oulun toimipaikat järjestivät kesäkuun 2014 alussa monenmoista hauskaa lapsille Lasten kesäyliopiston merkeissä. Innokkaat osallistujat olivat 7–12-vuotiaita tyttöjä ja poikia.

Manga-sarjakuva ja ihminen -työpajassa tutustuttiin ihmisen anatomiaan japanilaisten manga-sarjakuvien kautta. Lapset oppivat, miten ihmisistä saa piirrettyä erilaisia ja mitä kaikkea ihmisen voi piirtää tekemään.

Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_manga-sarjakuva/

Taikurityöpaja johdatteli lapset taikatemppujen ja taikureiden maailmaan. Työpajassa nähtiin ja opittiin tekemään taikatemppuja numeroilla, arpakuutioilla, paperilla ja saksilla. Työpajassa jokainen sai olla taikuri!



Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_taikurityopaja/

Digitaalisen valokuvauksen työpaja opetti kertomaan tarinoita maailmasta, itsestä ja muista valokuvan avulla. Lapset rakentelivat tarinoita sommittelemalla, korostamalla, piilottamalla ja rytmittämällä erilaisia kuvakokonaisuuksia. Kameran edessä myös leikittiin erilaisissa rooleissa.
 

Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_digikuvauskurssi/

Tehdään oma tietokonepeli! -työpajassa lapset opettelivat tekemään omia tietokonepelejä aivan itse. Pelien ohjelmointi oli helppoa, hauskaa ja innostavaa.

Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_pelityopaja/


Lasten antaman palautteen perusteella työpajat olivat hauskoja ja niissä viihdyttiin. Myös välipala maistui tekemisen lomassa. Kesän 2015 työpajoista tiedotetaan kesäyliopiston nettisivuilla keväällä 2015.

 

Tervetuloa mukaan ensi kesänä!

Muistot näkyviksi

Kello lähentelee iltapäivä viittä ja sisään astelee tuttuja kasvoja. Ikääntyvien yliopisto on kohtaamispaikka, jossa vuodesta toiseen tutut kasvot ilahduttavat järjestäjiä läsnäolollaan. Luentojen aiheet saavat liikkeelle muutamia uusiakin, mutta aina paikalla saapuvat vakiokävijät. Kohtaamisia ja luentoja odotetaan uuden lukuvuoden alkaessa. Kevään luentosarja Muistot näkyväksi on saanut jo aiemminkin keskustelevat ikäihmiset kertomaan omia tarinoitaan - tarinoita lapsuudesta, tarinoita kotikaupungista, tarinoita paikallisista ihmisistä. Osallistujat kantavat mukanaan pitkää historiaa ja mielenkiintoisia tarinoita.

Kevään luennot alkoivat ilosta. Marjaana Kössön johdolla ensimmäisellä luennolla päästiin pohtimaan mitkä asiat tuottavat iloa. Puheensorina täytti tilan, toisilleen entuudestaan tutut ja tuntemattomat kertoivat itselleen tärkeitä ja iloa tuottavia asioita. Ylivieskassa Marjaana oli liikkeellä 19.2., jossa hän törmäsi melkoiseen sattumaan. Seuraavassa on Marjaanan sanoin tarina mitä tapahtui luennolla:  "Olen vuosien ajan kerännyt luentojani varten kalevasta syntymäpäiväkirjoituksia yms juttuja. Niiden joukossa oli 93-vuotiaan Jaakko Savolan haastattelu. Hänen ennakkoluuloton ja periksiantamaton 'omakuntoutus' eli akupunktion opettelu ja päivittäinen liikunta puhuttelivat minua. Että korkeassa iässä ja vielä mies! Olen kertonut Jaakon tarinaa myös työikäisten luennoilla. Hän on ollut yksi niistä tervaskannoista, jota fanitan ja jota olen tarjonnut nykypolville esimerkiksi. Kerroin Jaakon tarinan myös Ikis-luennolla Ylivieskassa 19.2.14. Ilo ja yllätys oli suuri, kun tarinan jälkeen takarivistä nousee käsi. Annoin pyytäjälle puheenvuoron. Mies nousee penkistään seisomaan ja sanoo: Minä olen tuo Jaakko Savola. Kiitin häntä. ja kerroin, mitä olin hänen tarinallaan tehnyt. Luennolle osallistuneet innostuivat kyselemään Jaakolta hoitovinkkejä ja akupunktiosta olisi riittänyt varmasti juttua yömyöhään. Vaimo kuiskasi minulle, että kohta tulee täyteen 97 vuotta. Luennon päätyttyä otimme muistoksi kuvan. Arvaatte varmaan, että ihastus oli suuri, kun viikon päästä Kuusamon luennolla kerroin Ylivieskan tapahtumista! " Ilolla voimme todeta, että maailma osoittautuu välillä todella pieneksi.

Kuvat kirvoittavat osallistujat kertomaan tarinoita. TtM Elisa Nordström kertoo kuulijoille valokuvallisesta työskentelystä jokaisen arjessa. Paikallinen aktiivisuus ja innostus valokuvaukseen nousivat Kuusamossa vahvasti esille. Kuulijakunnassa oli mukana paljon kuvaamisen parissa olleita, esimerkiksi kahtena vuonna peräkkäin (2012 ja 2013)vuoden lehtikuvaajan palkinnon voittaneen Meeri Koutaniemen äiti. Kuvaaminen ei ole vain tyttären ammatti vaan koko perheen yhteinen harrastus. Paula Koutaniemi kertoi, että heidän perheessään jokaisella on erilaiset itselleen merkitykselliset mielenkiinnon kohteet kuvaamisessa. Osallistujista Taimi Pitkänen (o.s. Pätsi) on kuvannut ahkerasti kotikylänsä Penttilänvaaran ja naapurikylien elämää http://www.kirjastovirma.net/kuva-arkisto/kokoelmat/431?sivu=16.  Kuvamuistot mm. evakosta paluuajan kuvat hävitettyyn ja poltettuun Kuusamoon herättivät kuulijoissa kipeitäkin muistoja, jotka haluttiin jakaa muiden kanssa. Osallistujat kertoivat luennoitsijalle aktiivisten harrastajien perustamasta Facebook-ryhmästä Vanhaa Kuusamoa, johon on kerätty vanhoja Kuusamossa otettuja kuvia. Ryhmää luennolle osallistuneet pitävät kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tekona. Sivuihin alkuun vastahakoisesti suhtautunutkin on hiljalleen myöntynyt vanhojen kuvien julkaisemiseen, koska kokemus niiden herättämästä keskustelusta ryhmässä ulkomaita myöten on lisännyt ymmärrystä kuvien jakamisen merkityksestä.

Teija Jokipii kertoi omalla luennollaan terapeuttisesta kirjoittamisesta, jossa tärkeintä ei ole muoto vaan sisältö. Teija kuvasi kirjoittamista tavaksi ajatella, tulla nähdyksi, tulla kuulluksi ja tulla rakastetuksi. Luento nostatti osallistujissa toiveen kirjoituskurssien järjestämisestä. Erityisesti elämänkertojen kirjoittaminen kiinnostaa ikäihmisiä joilla on monia tarinoita kerrottavana. Monet kokivat, että tärkeitä tarinoita mm. evakkoajalta jää kertomatta ja kirjaamatta.

Kulttuurineuvos Tuure Holopainen aloittaa ja päättää kevään viimeisen illan tarinalla. Luennoitsija päättää luentonsa sanoihin ”Minun maailmassani myös tämä luento on tarina, minun tarinani jonka olen kertonut teille. Toivon, että tämä tarina kirvoittaa teitä kertomaan omia tarinoita.” Luennon innostamana vanhat tarinat nousivatkin kuulijoiden lapsuudesta esiin.  Keskustelussa nousi esille miten suvun perinnettä siirrettiin tarinoiden mukana. Tarinat olivat tapoja viettää iltaa, kun ei vielä ollut sähköjä. Tarinat myös muuttavat muotoaan ajan saatossa. Pitkään suvussa kulkenut tarina saattaa olla ajan myötä vaikeasti tunnistettavissa ja siitä saattaa olla useita versioita, kun tarinan kertojia on matkan varrella useita.

Ikääntyvien yliopiston luennot ovat päättyneet tältä keväältä, mutta toivottavasti tapaamme syksyllä 2014 jolloin jatkamme samalla Muistot näkyviksi -teemalla. Ikääntyvien yliopiston luentoja järjestetään Oulussa, Raahessa, Ylivieskassa ja Kuusamossa. Mikäli kiinnostuit niin seuraa ilmoittelua kotisivuillamme http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/ikaantyvien_yliopisto_ja_senioritoiminta/.  Mukavaa kesää ”ikisläisiltä” ja tapaamisiin syksyllä!