torstai 4. joulukuuta 2014

Runoa sanoin ja kuvin

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ja Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipiste järjestivät vuonna 2014 kirjoitus- ja valokuvauskilpailun, joiden molempien teemana oli runo. 

Kirjoituskilpailun sato oli runsas ja tuomariston tehtävä haastava. Kisassa palkittujen valintaan tuomaristo kuitenkin päätyi yksimielisesti. Raadin sanoin: ”Kiitettävää tuomariston mielestä oli itseilmaisun ilo runoissa. Monesti mietittiin omaa elämää runon muodossa.”

Kirjoituskilpailun voitti Veera Vartiainen runollaan anthem. Tätä runoa voi sekä lukea että katsoa, sillä runo on myös kuin kuva. Runon alku kuuluu näin:

joku oli jättänyt viemärinkannelle puukon,
kuin murha-aseen ja sen varsi oli punainen, punaista muovia
lupiineja kaikkialla, vaaleanpunainen auringonlasku ja ääriviivat pehmeitä, edessä istuva mies kuin francis baconin omakuva, lämmin rujo pehmeä, sinappinenkin ehkä
ilmassa tuoksui junan vessa, uudet linja-autot, mistä saa inspiroitua,…


Kirjoituskilpailun tulokset löydät tästä: Kirjoituskilpailu 2014, tulokset (pdf)
Lue koko voittajaruno sekä muut kisan parhaat runot: Kirjoituskilpailu 2014, parhaat runot (pdf)

Kuva kuin runo -teema tuotti valokuvauskilpailuun upeita otoksia eri puolilta Suomea. Kilpailun raati luonnehti kuvia seuraavasti: ”Tulokset kertovat, että valon kielessä on sanat niin arjen ilmiölle kuin omille tunteille. Kamerat runoilivat kiinnostavasti luonnossa, kesän tapahtumissa ja mielikuvan maailmassa. Visuaaliset runot löytävät valon poluilta vaikuttavan tyylilajikirjon.”

Valokuvauskilpailun voitti Ahti Kannisto utuisen hehkuvalla kuvallaan Auringon kultaama.


Valokuvauskisan tulokset löytyvät tästä: Valokuvauskilpailu 2014, tulokset (pdf)
Katso kisan parhaat kuvat albumista: Valokuvauskilpailu 2014, parhaat kuvat

Kilpailujen raadit onnittelevat voittajia ja kiittävät kaikkia osallistujia.
Vuoden 2015 kilpailujen teemat julkaistaan kesäyliopiston nettisivuilla keväällä 2015.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lasten kesä!

Kesäyliopiston Kuusamon ja Oulun toimipaikat järjestivät kesäkuun 2014 alussa monenmoista hauskaa lapsille Lasten kesäyliopiston merkeissä. Innokkaat osallistujat olivat 7–12-vuotiaita tyttöjä ja poikia.

Manga-sarjakuva ja ihminen -työpajassa tutustuttiin ihmisen anatomiaan japanilaisten manga-sarjakuvien kautta. Lapset oppivat, miten ihmisistä saa piirrettyä erilaisia ja mitä kaikkea ihmisen voi piirtää tekemään.


Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_manga-sarjakuva/

Taikurityöpaja johdatteli lapset taikatemppujen ja taikureiden maailmaan. Työpajassa nähtiin ja opittiin tekemään taikatemppuja numeroilla, arpakuutioilla, paperilla ja saksilla. Työpajassa jokainen sai olla taikuri!



Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_taikurityopaja/

Digitaalisen valokuvauksen työpaja
opetti kertomaan tarinoita maailmasta, itsestä ja muista valokuvan avulla. Lapset rakentelivat tarinoita sommittelemalla, korostamalla, piilottamalla ja rytmittämällä erilaisia kuvakokonaisuuksia. Kameran edessä myös leikittiin erilaisissa rooleissa.
 

Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_digikuvauskurssi/

Tehdään oma tietokonepeli! -työpajassa lapset opettelivat tekemään omia tietokonepelejä aivan itse. Pelien ohjelmointi oli helppoa, hauskaa ja innostavaa.















Lisää kuvia kuvagalleriassa:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/lasten-kesayliopisto-2014_pelityopaja/


Lasten antaman palautteen perusteella työpajat olivat hauskoja ja niissä viihdyttiin. Myös välipala maistui tekemisen lomassa. Kesän 2015 työpajoista tiedotetaan kesäyliopiston nettisivuilla keväällä 2015.


Tervetuloa mukaan ensi kesänä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Muistot näkyviksi

Kello lähentelee iltapäivä viittä ja sisään astelee tuttuja kasvoja. Ikääntyvien yliopisto on kohtaamispaikka, jossa vuodesta toiseen tutut kasvot ilahduttavat järjestäjiä läsnäolollaan. Luentojen aiheet saavat liikkeelle muutamia uusiakin, mutta aina paikalla saapuvat vakiokävijät. Kohtaamisia ja luentoja odotetaan uuden lukuvuoden alkaessa. Kevään luentosarja Muistot näkyväksi on saanut jo aiemminkin keskustelevat ikäihmiset kertomaan omia tarinoitaan - tarinoita lapsuudesta, tarinoita kotikaupungista, tarinoita paikallisista ihmisistä. Osallistujat kantavat mukanaan pitkää historiaa ja mielenkiintoisia tarinoita.

Kevään luennot alkoivat ilosta. Marjaana Kössön johdolla ensimmäisellä luennolla päästiin pohtimaan mitkä asiat tuottavat iloa. Puheensorina täytti tilan, toisilleen entuudestaan tutut ja tuntemattomat kertoivat itselleen tärkeitä ja iloa tuottavia asioita. Ylivieskassa Marjaana oli liikkeellä 19.2., jossa hän törmäsi melkoiseen sattumaan. Seuraavassa on Marjaanan sanoin tarina mitä tapahtui luennolla:  "Olen vuosien ajan kerännyt luentojani varten kalevasta syntymäpäiväkirjoituksia yms juttuja. Niiden joukossa oli 93-vuotiaan Jaakko Savolan haastattelu. Hänen ennakkoluuloton ja periksiantamaton 'omakuntoutus' eli akupunktion opettelu ja päivittäinen liikunta puhuttelivat minua. Että korkeassa iässä ja vielä mies! Olen kertonut Jaakon tarinaa myös työikäisten luennoilla. Hän on ollut yksi niistä tervaskannoista, jota fanitan ja jota olen tarjonnut nykypolville esimerkiksi. Kerroin Jaakon tarinan myös Ikis-luennolla Ylivieskassa 19.2.14. Ilo ja yllätys oli suuri, kun tarinan jälkeen takarivistä nousee käsi. Annoin pyytäjälle puheenvuoron. Mies nousee penkistään seisomaan ja sanoo: Minä olen tuo Jaakko Savola. Kiitin häntä. ja kerroin, mitä olin hänen tarinallaan tehnyt. Luennolle osallistuneet innostuivat kyselemään Jaakolta hoitovinkkejä ja akupunktiosta olisi riittänyt varmasti juttua yömyöhään. Vaimo kuiskasi minulle, että kohta tulee täyteen 97 vuotta. Luennon päätyttyä otimme muistoksi kuvan. Arvaatte varmaan, että ihastus oli suuri, kun viikon päästä Kuusamon luennolla kerroin Ylivieskan tapahtumista! " Ilolla voimme todeta, että maailma osoittautuu välillä todella pieneksi.

Kuvat kirvoittavat osallistujat kertomaan tarinoita. TtM Elisa Nordström kertoo kuulijoille valokuvallisesta työskentelystä jokaisen arjessa. Paikallinen aktiivisuus ja innostus valokuvaukseen nousivat Kuusamossa vahvasti esille. Kuulijakunnassa oli mukana paljon kuvaamisen parissa olleita, esimerkiksi kahtena vuonna peräkkäin (2012 ja 2013)vuoden lehtikuvaajan palkinnon voittaneen Meeri Koutaniemen äiti. Kuvaaminen ei ole vain tyttären ammatti vaan koko perheen yhteinen harrastus. Paula Koutaniemi kertoi, että heidän perheessään jokaisella on erilaiset itselleen merkitykselliset mielenkiinnon kohteet kuvaamisessa. Osallistujista Taimi Pitkänen (o.s. Pätsi) on kuvannut ahkerasti kotikylänsä Penttilänvaaran ja naapurikylien elämää http://www.kirjastovirma.net/kuva-arkisto/kokoelmat/431?sivu=16.  Kuvamuistot mm. evakosta paluuajan kuvat hävitettyyn ja poltettuun Kuusamoon herättivät kuulijoissa kipeitäkin muistoja, jotka haluttiin jakaa muiden kanssa. Osallistujat kertoivat luennoitsijalle aktiivisten harrastajien perustamasta Facebook-ryhmästä Vanhaa Kuusamoa, johon on kerätty vanhoja Kuusamossa otettuja kuvia. Ryhmää luennolle osallistuneet pitävät kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tekona. Sivuihin alkuun vastahakoisesti suhtautunutkin on hiljalleen myöntynyt vanhojen kuvien julkaisemiseen, koska kokemus niiden herättämästä keskustelusta ryhmässä ulkomaita myöten on lisännyt ymmärrystä kuvien jakamisen merkityksestä.

Teija Jokipii kertoi omalla luennollaan terapeuttisesta kirjoittamisesta, jossa tärkeintä ei ole muoto vaan sisältö. Teija kuvasi kirjoittamista tavaksi ajatella, tulla nähdyksi, tulla kuulluksi ja tulla rakastetuksi. Luento nostatti osallistujissa toiveen kirjoituskurssien järjestämisestä. Erityisesti elämänkertojen kirjoittaminen kiinnostaa ikäihmisiä joilla on monia tarinoita kerrottavana. Monet kokivat, että tärkeitä tarinoita mm. evakkoajalta jää kertomatta ja kirjaamatta.







Kulttuurineuvos Tuure Holopainen aloittaa ja päättää kevään viimeisen illan tarinalla. Luennoitsija päättää luentonsa sanoihin ”Minun maailmassani myös tämä luento on tarina, minun tarinani jonka olen kertonut teille. Toivon, että tämä tarina kirvoittaa teitä kertomaan omia tarinoita.” Luennon innostamana vanhat tarinat nousivatkin kuulijoiden lapsuudesta esiin.  Keskustelussa nousi esille miten suvun perinnettä siirrettiin tarinoiden mukana. Tarinat olivat tapoja viettää iltaa, kun ei vielä ollut sähköjä. Tarinat myös muuttavat muotoaan ajan saatossa. Pitkään suvussa kulkenut tarina saattaa olla ajan myötä vaikeasti tunnistettavissa ja siitä saattaa olla useita versioita, kun tarinan kertojia on matkan varrella useita.

Ikääntyvien yliopiston luennot ovat päättyneet tältä keväältä, mutta toivottavasti tapaamme syksyllä 2014 jolloin jatkamme samalla Muistot näkyviksi -teemalla. Ikääntyvien yliopiston luentoja järjestetään Oulussa, Raahessa, Ylivieskassa ja Kuusamossa. Mikäli kiinnostuit niin seuraa ilmoittelua kotisivuillamme http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/ikaantyvien_yliopisto_ja_senioritoiminta/.  Mukavaa kesää ”ikisläisiltä” ja tapaamisiin syksyllä!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mielihyvää selälle

Selkäystävällinen pilatesharjoittelu



Kesäyliopiston Oulun toimipaikka järjesti Selkäystävällinen pilatesharjoittelu -koulutuksen 4.4.14. Koulutukseen osallistui 17 kuntoutusalan ammattilaista. Haastateltavana kurssin kouluttaja, THM, ft, pilatesohjaaja Annika Taulaniemi UKK-instituutista.



Mitä on selkäystävällinen pilatesharjoittelu?


- Selkäystävällistä harjoittelua voi olla muutakin kuin pilatesta.  Pilatestyyppisessä harjoittelussa tavoitteena on mm.

  • pitää selkä stabiilina harjoittelun aikana ja käyttää hengitystä apuna tukemaan selän asentoa
  • harjoitella myös pystyasennossa liikkeitä, joissa vältetään selän voimakasta pyöristämistä
  • välttää selälle haitallista lanneselän alueen kiertoaharjoittaa kaikissa liikkeissä tietoisuutta omasta kehosta ja sen asennon hallinta
  • huolehtia normaalista liikkuvuudesta vartalossa ja raajoissa.



Miten selkäystävällinen pilatesharjoittelu eroaa muusta pilatesharjoittelusta?


- Selkäystävällinen pilatesharjoittelu on sovellettua pilatesharjoitusta. Siinä huomioidaan, että harjoitteet eivät kuormita liikaa selän rakenteita, mutta samalla lihasten aktiivisuus on suuri. Harjoituksia tehdään myös pystyasennossa. Hengityksen antama tuki on tärkeää, sillä hengityksen aikaan saama vatsaontelon sisäinen paine tukee selkärankaa harjoittelun aikana.

Kenelle selkäystävällinen pilatesharjoittelu sopii?


- Harjoittelussa on huomioitava yksilön sekä fyysinen että psyykkinen puoli, sillä kaikki eivät jaksa keskittyä oman hengityksen tahdissa tehtyyn harjoitteluun. Jos ei pidä tämän tyyppisestä harjoittelusta, ei jaksa harjoitella. Harjoitteet eivät sovellu aivan akuutissa selkäkivussa, mutta ovat hyviä pahimman vaiheen mentyä ohi, vaikka kipua vielä vähän olisikin. Liikkeet on suunniteltu siten, että ne eivät kuormita liikaa kipeää kohtaa.  Jos selässä on esim. tapaturman tms. aiheuttamia muutoksia, on mietittävä erikseen, miten harjoittelua voidaan soveltaa.



Kuka voi ohjata pilatesharjoittelua?

- Suomessa pilatesharjoittelua saa ohjata kuka vain, sillä se ei ole nimikesuojattua toimintaa. Ohjaajalta tulisi kuitenkin edellyttää riittävää ihmisen anatomian ja fysiologian sekä terveyden ja sairauden tuntemusta.




Millaista on toimia kouluttajana tällaisella kurssilla?


- Olen tykännyt. Yleensä tulee motivoituneita ja eri näkökulmista asiaa tarkastelevia osallistujia. Homogeenisen ryhmän kanssa yhteinen kieli löytyy helpommin. Hyvin erilaisesta taustasta tuleva ryhmä on haasteellisempi kouluttajalle. Eri pilateskoulukunnat vaikuttavat siihen, miten selkäystävällinen pilatesharjoittelu otetaan vastaan. ” Follow evidence, not Gurus.”

Osallistujien kommentteja kurssista


Todella hyvä ja antoisa päivä. Tuttuakin asiaa ja mielenkiintoista uutta. Antia olisi tosin riittänyt toisellekin päivällä. Olisi ollut ihana, jos aikaa olisi ollut tehdä harjoituksia käytännössä enemmänkin, koska oivallus oman kokemuksen kautta on ainakin minulle antoisin.

Erittäin antoisa kurssin sisältö, hyvä perusrunko, hyvä kouluttaja!

Hyvä ja mielenkiintoinen kurssi. Käytännön harjoitukset tuovat mukavan lisän koulutuspäivään ettei ole pelkkää istumista ja kuuntelemista.

Kurssin vetäjä oli loistava ja koko kurssi oli erittäin hyvä. Olin tyytyväinen selkäystävällinen pilates -koulutukseen. Se oli erittäin monipuolinen.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Neuropsykiatrinen valmentaja tukee ongelmatilanteissa ja auttaa löytämään vahvuuksia

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Kuusamon toimipaikka järjesti Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen / ADHD -valmentajakoulutuksen 20 op 8.10.2013–14.3.2014. Oulun toimipaikassa vastaava koulutus järjestettiin 14.3.–22.11.2013. Koulutuksen pääkouluttajana ja johtajana toimii VTM, sosiaalipsykologi, erikoissairaanhoitaja, ratkaisukeskeinen valmentaja ja työnohjaaja, psykoterapeutti  Leena Mannström-Mäkelä. Kuusamossa koulutukseen osallistui 20 henkeä. Kaikki osallistuneet suorittivat koulutuksen hyväksytysti ja saivat 14.3.2014 pätevyyden käyttää neuropsykiatrinen valmentaja -nimikettä.
Ratkaisukeskeisyys on käytännön strategia, joka antaa välineitä toimia ongelmatilanteissa ja kehittämistyössä. Kyse ei ole omien ratkaisujen tarjoamisesta keskustelukumppanille, vaan keskustelukumppanin omien vahvuuksien, tavoitteiden ja näkökulmien hakemisesta.  Kaikki asiat eivät aina ole ratkaistavissa. Aina on kuitenkin löydettävissä tavoitteita, päämääriä sekä voimavaroja, joilla voi päästä hankaluuksista eteenpäin tai kestää niitä paremmin.

Koulutukseen osallistuneet saivat perustiedot neuropsykiatrisista häiriöistä ADHD:sta, autisminkirjon oireyhtymistä ja Tourettesta. Toisille koulutuksen sisältö oli jo entuudestaan tuttua ja toisille koulutuksessa oli paljon uutta. Lähtötasosta huolimatta koulutuksen koettiin antaneen paljon uutta omaan arjen työhön. 
”Koulutus on avannut ammatillisesti ihan uuden maailman. Koulutuksen aikana olen hypännyt syvälle, mutta en alas vaan ylös. Kiinnostus tematiikkaan on kasvanut.”

Koulutuksesta sai monipuolisen tietopaketin, joka sisälsi konkreettisia keinoja ja välineitä käytännön haastaviin työtilanteisiin. Opetuksen rakenne oli osallistujien mielestä hyvin mietitty. Opinnot koostuvat viidestä lähiopetusjaksosta ja niiden välillä tehtävistä itsenäisistä tehtävistä kuten kirjareflektioista ja ryhmätehtävistä. Koulutukseen sisältyvä kirjallisuus tuki oppimista.

”Kokonaisuus hyvin koottu.”
”Asiat sitoivat hyvin toisiaan.”
”Välitehtävät ovat pitäneet rattaat pyörimässä, eikä ole asiat unohtuneet.”
”Kirjareflektio sai ajattelemaan enemmän ja toi selkeyttä prosessiin.”

Tunnolliset opiskelijat työssään

Koulutukseen sisältyneet asiantuntijaluennoitsijat ja kokemusasiantuntija täydensivät oppimista.
”Opin eniten caseista ja vierailijoista.””Havainnollistavat case-esimerkit ovat avanneet paljon.”
Osallistujien kokemukset kirjallisten tehtävien määrästä poikkesivat jonkin verran toisistaan. Kun toinen olisi tehnyt kirjallisia tehtäviä enemmänkin, niin toisella ei olisi arjen työn rinnalla ollut mahdollisuutta tehdä enempää tehtäviä. Olemme oppijoina erilaisia. Toinen oppii kuuntelemalla ja toinen kirjoittamalla, toinen haluaa osallistua keskusteluun ja toinen olla tarkkailijan asemassa.
”Tehtäviä kaivannut lisää, koska ei välttämättä ryhmässä tuo esille asioita joita kirjallisesti olisi ehkä tuonut enemmän.”

Opetuksen tahti ja opettajan tapa opettaa saivat kiitosta. Opettajan omaa ruohonjuuritason kokemusta pidettiin vahvuutena, joka toi opetukseen ihan oman sävyn.
”Luentotyyli on ollut aikuisille sopiva. Kun opettaja on syyllistynyt tekemään samoja asioita, niin siitä tulee tietynlainen soundi opetukseen.”
Sopiva tahti, toistot koulutuksessa ovat auttaneet sisäistämään.”
”Opettajalla hyvä opetustyyli –myönteisyys ja sallivuus.”
”Opettaja ollut erittäin innostava, mikä on vaikuttanut positiivisesti omaan oppimiseen.”

Puolen vuoden aikana kertyi mapillinen materiaalia, joihin palata tarvittaessa.
Koulutus syvensi osallistujien ohjaus- ja valmentamisen taitoja ratkaisukeskeisen lähestymistavan viitekehyksessä. Saamillaan perustiedoilla valmistuneet voivat toimia voimaannuttavan työskentelyn menetelmin erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Koulutus on vahvistanut ammatillista osaamista ja antanut varmuutta toimia neuropsykiatristen valmennettavien kanssa. Valtaosa opiskelijoista pystyi hyödyntämään oppimaansa heti arjen työssään.

”Opintojen yhdistyminen omaan työhön tukenut oppimista.””Yllätti positiivisesti sisällöllään. Se mitä on nähty, koettu ja kuultu on pystytty viemään työhön.””Sai hyvän työkalupakin työhön. Tulen hyödyntämään ja mielenkiinto aiheeseen jäi edelleen.””Asiakasnäkökulmasta tehtävät on pystytty siirtämään suoraan sinne. Asiakkaatkin ovat pystyneet ajattelemaan oman elämänkatsomuksensa kautta eikä vammansa kautta.”
Koulutuksesta sai lisäksi menetelmiä toimia voimavaroja sekä yhteistyötä tukevalla tavalla myös moniammatillisissa tiimeissä sekä verkostoissa. Moniammatillisuutta pääsi harjoittelemaan jo koulutuksen aikana, koska osallistujajoukko oli hyvin moniammatillinen. Koko ryhmä koki lopulta moniammatillisuuden voimavaraksi, vaikka alkuun moni mietti että oman ammattialan ryhmä palvelisi oppimista paremmin.
”Ryhmäosioita alkuun kritisoin, kun ammattialat olivat niin erilaisia. Mutta loppuvaiheessa huomannut sen rikastuttavan vaikutuksen.””Moniammatillisuus ollut tärkeää. Hienoa olla näin laaja-alaisessa ryhmässä mukana.””Vertaisryhmätyöskentely tuonut paljon. Ihmettelee eri tavalla maailmaa kuin ennen koulutusta.””Yhdessä oppiminen tärkeää ja muilta ryhmäläisiltä sai paljon.” ”Hyvä että kaikki osallistujat eivät ole samalta kentältä.”
Ryhmätöillä oli merkittävä rooli koulutuksessa
Ammatillisen osaamisen lisäksi koulutus on ollut osallistujille henkilökohtaisesti merkittävä ja se on saanut pohtimaan ratkaisukeskeisyyttä välineenä myös omassa työyhteisössä.
”Tosi yllättynyt mitä ratkaisukeskeisyys ja elementit ovat tuoneet, voimaannuttaneet ja lisänneet jaksamista omassa työssä.”
”Itselle henkisen kasvun työpaketti.”
”Työpaikatkin pitää kuntouttaa eikä vain asiakkaita.”









Innostunut ja aktiivinen ryhmä teki lähtemättömän vaikutuksen kouluttajaan: ”Ryhmä oli innostunut ja aktiivinen. Työt tehtiin tunnollisesti ja kaikki lähtivät reippaasti kokeilemaan ja tekemään. Tasapainoista ryhmää hän kuvasi joukkosieluksi, joka aloitti yhtä aikaa oli kyse sitten työskentelystä tai  ruokailuun lähtemisestä. Kukaan ei ottanut johtajan roolia vaan yhdessä tekeminen oli tapa toimia koulutuksen aikana. Ryhmässä jokainen on saanut olla oma itsensä, jolla on merkittävä rooli koulutuksessa. Jokainen oppii paremmin, kun on rento oma itsensä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, jossain taas tavataan!”

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hiihtolomakuulumisia

Kesäyliopiston henkilökunta vietti hiihtolomaa kymppiviikolla. Tässä hieman hiihtolomakuulumisia toimipaikoista.



 
Perjantaina heti työpäivän päätyttyä hyppäsin junaan ja suuntasin Oulun kautta Kuusamoon hiihtoloman viettoon. Suunnitelmissa oli anopin viisikymppisten lisäksi yhdessäoloa perheeni kanssa. Loman kohokohta oli pilkkireissu isäni kanssa. Saaliiksi saatiin parikymmentä kalaa, mutta eipä niitä sinttejä vonkaleiksi voinut kehua. Oli ihanaa, kun Kuusamossa oli vielä lunta ja aurinkokin näyttäytyi hetken järven jäällä ollessamme.

 Elisa, Ylivieska



Meillä oli rauhallinen lomaviikko. Teimme lasten kanssa yöretken olohuoneeseen ja yövyimme koko porukalla siskonpedissä ja herkuttelimme ja katsoimme yhdessä piirrettyjä - oli todella virkistävää tuonkin mittainen "retki". Tavaraa ainakin siirtyi yhtä paljon kuin naparetkelle ja takaisin päin lähteminen loppupakkaamisineen yhtä työllistävää ;o)



Maanantaina leivottiin oikein urakalla pullaa, jokainen oman muotoisensa. Lisäksi kävimme Oulussa ja tässä kuva Zeppelinin karusellista. Söimme Rossossa ja vietimme laatuaikaa. Pitihän tietenkin pakollinen ulkomaanmatka tehdä myös ja näin ollen kävimme Haaparannassa Ikeassa perjantaina.

Mukavan paljon mahtui yhteen lomaviikkoon pieniä iloisia yhteisiä hetkiä perheen kesken - ilman ruuhkia ja jonottamisia turistirysien keskellä. Nautinnollista ja rentouttavaa.

Nina, Ylivieska




 


Ketunjäljet hangella
Meidän perhe sai hiihtoloman aloituksen kunniaksi kaksi olympiamitalistia, kun herrat E ja O kävivät hiihtämässä, juoksemassa ja laskemassa mäkeä tuttavaperheen järjestämissä leikkimielisissä olympialaisissa. Urheilemisen jälkeen herkuteltiin perinteiseen kisatyyliin kuumalla mehulla, makkaralla ynnä muilla herkuilla. Tämä äiti palasi myös mielessään ”hieman” ajassa taakse päin omaan lapsuuteen, mistä muistona monet unohtumattomat hetket erilaisista tapahtumista. Täytyy pitää huoli, ettei jää ainoaksi kerraksi tämä omienkaan lasten osalta. Mukavissa merkeissä sujui loma ulkoillen ja tuttavia sekä sukulaisia tavaten. Sen verran riitti lomalla ohjelmaa ja vauhtia kahden pojanvesselin kanssa, että loman jälkeisenä maanantaina tulinkin töihin ”lepäämään”

Johanna, Kuusamo



 

 
Paras kaverini hiihtolomalla oli sarvikuono. Itsesäälissä kieriskellen yritin hätistää ikävää flunssaa koko loman ajan.

Sirpa K, Oulu









 


 
Vietettiin rentouttavaa kotilomaa. Käytiin elokuvissa, kaupungilla ostoksilla, uimassa ja nautittiin vain vapaapäivistä. Meillä kävi myös Kainuusta sukulaisia kylässä ja suloinen Riku-mäyräkoira.

Saara, Oulu









  
  








Vietin hiihtoloman perheeni kanssa Ylläksen lumisissa maisemissa. Äkäslompolon kylässä riitti tekemistä, vaikka sää ei ihan paras mahdollinen ollutkaan. Kun tunturissa tuulee, sen yleensä huomaa! Tein koiramme kanssa pitkiä kävely- ja lumikenkäretkiä Lapin luonnosta nauttien. Muu perhe uskaltautui joka päivä laskettelemaan melkoisen hernerokkasumun keskellä. Kotimatkalla vuodenaika vaihtui, kun lumikinokset muuttuivat paljaiksi tienpientareiksi.

Eija R, Oulu


Mahtavaa! Kerrankin Amerikan Oscarit jaetaan silloin, kun minä olen lomalla ja voin huoletta valvoa läpi yön! Pähkinöitäkin ostin niin, että varmasti riittävät. Vaan niinhän siinä kävi, että nukahdin ja pähkinöiden syönti siirtyi seuraavan päivän uusintoihin...

Hiihtolomasää Oulussa oli poikkeuksellisen lumeton, sateinen ja kovatuulinen. Loppuviikosta aurinko onneksi näyttäytyi ja tein valokuvauslenkin Nallikariin. Kovin olivat erilaiset maisemat kuin yleensä tähän aikaan vuodesta.

Sateisen sään vuoksi aikaa riitti myös muihin harrastuksiin, kuten piipahdukseen rivitanssitunnilla, e-kirjan lukemiseen ja netti-tv:n katseluun.









 


Merja, Oulu

torstai 27. helmikuuta 2014

Ilolla taidetta ja liikuntaa vanhustyöhön


Ammatilliset koulutukset, jotka tuottavat koulutuspäivänä iloa osallistujille ja innoittavat heitä kokeilemaan oppimiaan asioita työyhteisössään ovat kouluttajan ja suunnittelijan näkökulmasta niitä onnistuneita koulutuksia.
Asiakkaiden toiveiden pohjalta syksyllä 2013 aloitettiin Kuusamon toimipaikassa koulutusten sarja vanhustyön viriketoimintaan. Ava Nummisen johdolla saatiin marraskuun koulutuksessa Musiikki ja muut kulttuurivälineet hoidossa ja kuntoutuksessa ensikosketus kulttuurin hyödyntämiseen vanhustyössä. Helmikuussa jatkettiin taiteen ja liikunnan parissa. Iloja voimaa taiteesta ja liikunnasta päivän tavoitteena oli luova liittyminen taiteen ja liikunnan kautta. Aamukahvilla vallitsi odottava ja jännittynyt tunnelma. Mitä koulutuspäivä tuo tullessaan?

 Ekspressiivisen taideilmaisun työpajassa kouluttaja Taina Semin johdolla saatiin kokea miten nykytekniikkaa voidaan hyödyntää taiteellisessa ilmaisussa. Kouluttaja tulosti paikan päällä osallistujien työpajan alussa ottamat kuvat joiden pohjalta aloitettiin päivän työskentely kosketusmaalausmetodiin tutustuen.
Välineistönä olivat muun muassa
ohuet vaneriset maalauspohjat
hiertotelat
vesiliukoiset öljyvärit
guassivärit
silkkipaperi
Työpajan keskeisin oppi osallistujien mielestä oli, että ”taidetta voi käyttää kuntouttavana muotona töissä”.
Päivä oli osallistujien lisäksi antoisa myös kouluttajalle: "Oli hienoa huomata kuinka alkulämmittelyjen jälkeen osallistujat heittäytyivät sisäiseen dialogiin taidetyöskentelyn äärellä, rentoutuivat ja antoivat taidemateriaalin tehdä ajattelutyön. Tässä koettiin spontaanisuuteen heittäytymistä, taito, jota tarvitaan myös muistityössä."

Iltapäivällä Maija Käyhty perehdytti osallistujia erilaisten menetelmien yhdistämiseen ja käyttämiseen liikunnallisen muistikuntoutuksen työpajassa.  Maija iloitsi siitä, että osallistujat lähtivät iltapäivällä luovan liikunnan matkalle avoimin mielin. ”Meillä oli iloisen antoisa iltapäivä, ja saimme uusia ajatuksia monimuotoisen tekemisen mahdollisuuksista.”

Paikalla kävi myös paikallislehden toimittaja juuri sopivasti osallistujien hyödyntäessä paikallislehteä liikunnallisen kuntoutuksen välineenä. Lehteä lukiessa sillä voi myös venytellä ja tehdä tasapainoharjoituksia.
Koillissanomien toimittaja sai seuraavan päivän lehteen kiteytettyä oivallisesti kouluttajien ajatukset luovasta liittymisestä taiteen ja liikunnan kautta.  Iltapäivästä osallistujille jäi erityisesti mieleen, että  ”Liikkumiseen ei tarvitse olla erityisiä välineitä.” ”Yksinkertaisellakin liikunnalla saa hyvän mielen.” 
Usein koemme olevamme musikaalisesti tai taiteellisesti lahjattomia ja arastelemme kulttuurin hyödyntämistä hoidossa ja kuntoutuksessa. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme. Kuinka usein muistamme hyödyntää niitä työssämme, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämän osallistujat olivat selvästi oivaltaneet päivän aikana

”Omien taitojen tuominen mukaan hoitotyöhön"
”Kaikki voivat tehdä taidetta.”
”Kukaan ei voi sanoa, ettei osaa.”
”Salliva ilmapiiri. ”Kaikki on oikein””
”Rohkeutta ja mielikuvitusta mukaan hoitotyöhön.”
”Kaikki käy, mikään ei ole väärin, luota intuitioon! ”
Osallistujat kiteyttivät hyvin palautteissaan päivän annin. Taiteella todettiin olevan rauhoittava vaikutus. Jollekin oli taivas rajana luovuuden käytössä ja toiselle mielikuvitus.  ”Omien sisäisten tunteiden tarkastelua luovien ilmaisumenetelmien kautta.” Ilo oli läsnä työskentelyssä koko päivän ”Hauska ja rentouttava päivä!” Kun koulutuspäivän anti ja ilmapiiri on hyvä, niin monen toive on että ”Aikaa olisi saanut olla enemmän.”

Kevään aikana kesäyliopiston järjestämien vanhustyöhön suunnattujen ammatillisten koulutusten kouluttajat ovat mukana Kuusamon kaupungin ja Kuusamo-opiston yhteistyössä toteuttamassa seminaarisarjassa Mitä jokaisen tulisi tietää vanhenemisesta! Näin paikkakunnalle tulevia asiantuntijoita pääsevät ammattilaisten lisäksi kuulemaan myös kaupungin asukkaat. Perjantaina opistolle saapui noin 60 henkeä kuulemaan Maija Käyhtyä muistin kuntouttamisesta. Maija koki tunnelman lämminhenkisen vuorovaikutteiseksi tilaisuuteen osallistujien kesken. Kuulijat keskustelivat avoimesti muistin ja liikunnan merkityksestä ikäihmisille.

torstai 6. helmikuuta 2014

Matkalla mieli ja mahdollisuudet avartuvat

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Kuusamon toimipaikka sijaitsee Kuusamo-opistolla samoissa tiloissa kansalaisopiston ja kansanopiston toiminnan kanssa. Viimeisen viikon aikana Kuusamo-opistolta on lähdetty kahdessa eri kokoonpanossa tutustumiskäynneille tavoitteena hakea ideoita ja solmia yhteistyösuhteita. Ruoho ei ole aina vihreämpää tai tähän aikaan vuodesta ehkä ennemminkin lumi ei ole aina valkeampaa aidan toisella puolella, mutta silloin tällöin kannattaa käydä vilkaisemassa, mitä sieltä löytyy. Suunnittelijan on aina pysyttävä ajan hermolla myös koulutuksia suunniteltaessa.

Luovuuteen kannustavalla ympäristöllä sekä opetustiloissa että henkilökunnan kahvihuoneessa saattaa olla merkittävä vaikutus suunnitteluun. Ympäristö vaikuttaa mielialaan sekä positiivisesti että negatiivisesti. Haaparannassa vierailimme ja yövyimme Svefissä (Sverigefinska folkhögskolan i Haparanda), jossa oli tilojen suunnittelussa kiinnitetty erityistä huomiota viihtyvyyteen tinkimättä kuitenkaan toimivuudesta. Tilat ovat hyvä esimerkki siitä, miten yhdistää uutta ja vanhaa kumpaakin kunnioittaen. Taiteen elämyksiä oli tarjolla heti pääovesta sisään astuessa ja jo tässä vaiheessa sai kuvan siitä, miten modernia taidetta voi hyödyntää vanhassa rakennuksessa.

Päärakennuksen sisäänkäynti
Kuva Kari Kantola
Svefin päärakennus
Kuva Eevaleena Isoviita





Mielenkiintoiset ratkaisut jatkuivat parhaillaan remontin alla olevissa tiloissa. Koulutustiloissa oli käytetty tyylikkäitä, mutta akustiikan kannalta toimivia ratkaisuja käyttämättä monen mielestä niin rumia akustiikkalevyjä tilan katossa. Suunnittelijan työn näkökulmasta erityisesti jäi mieleen henkilökunnan tila. Kuusamossa on iloittu henkilökunnan kahvihuoneesta, joka valmistui elokuussa. Sillä on huomattu olevan suuri merkitys ideoinnissa ja nimenomaan ajatusten ja ideoiden vaihtamisessa. Kuusamon tilaan emme saa rakennettua ”lepoparvea”, mutta taiteen tuominen näkyvämmin esiin onnistuisi tiloissa, joissa taide on mukana päivittäisessä toiminnassa, muun muassa opistolla toimivan lasten ja nuorten kuvataidekoulun kautta.

Henkilökunnan kahvihuone Kuusamossa
Kuva Eevaleena Isoviita

Henkilökunnan kahvihuone Svefissä
Kuva Eevaleena Isoviita

Lepoparvi Svefin kahvihuoneessa
Kuva Eevaleena Isoviita



Pienenä muutoksena Kuusamon tiloihin Ruotsista tuotiin tuliaisina henkilökunnan tilaan ilmoitustaulu, joka ideana varastettiin vierailukohteesta hyvänä tapana pistää ideat ylös silloin, kun ne päähän tulevat ja siellä, missä ne päähän tulevat. Tee- / kahvikupin ääressä mieli kirkastuu ja työkaverin kanssa idea usein kehittyy.


Lapin yliopiston
Taiteiden tiedekunnan opetustiloja

Kuva Eevaleena Isoviita



Kesäyliopisto on hyvä väylä matkalla yliopistoon. Kuusamo-opistolla on pitkät perinteet taiteen opinnoissa ja myös kesäyliopiston toimintaan pyritään Kuusamossa jo useita vuosia pyörineiden luontokuvauskurssien lisäksi lisäämään taiteen opetusta.  Vierailu Lapin yliopiston Taiteiden tiedekuntaan antoi suunnittelijalle konkreettisen kuvan siitä, mitä siellä tehdään ja mitkä ovat Kuusamon mahdollisuudet toimia väylänä opiskelijoille matkalla esimerkiksi kuvataidekasvatuksen opintoihin.

Kuvassa Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan dekaani Timo Jokela ja Kuusamo-opiston hallituksen puheenjohtaja, Kuusamon kasvatus- ja sivistystoimenjohtaja Erkki Hämäläinen sekä taustalla Kuusamo-opiston kuvataideopettaja Mirja Mäki.
Kuva Kari Kantola



Tutustumiskäynneillä tuli jälleen todistettua, että useampi osallistuja on aina yhtä parempi. Yksin tehdyt vierailut harvoin jatkuvat niin hyvin jatkokehittelyyn. Useamman saatua ideoita ja niitä yhdisteltäessä ideat päätyvät helpommin käytäntöön. Takana yli tuhat matkakilometriä, mutta vähintäänkin yhtä monta uutta ideaa takataskussa. Matkojen tuloksista tulee toivottavasti osa toimintaa. Tulevaisuudessa voit mahdollisesti tulla opiskelemaa Kuusamoon kuvataiteen tai valokuvauksen yliopistoarvosanoja ja majoittua Hannu Hautalan nimeä kantavassa huoneessa, joka on sisustettu kyseisen luontokuvaajan kuvilla.

Linkit vierailukohteisiin:
http://svefi.net/
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Taiteiden-tiedekunta